sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Food of the day: Candy floss!

Olkaatten hyvät; makeaa masun täydeltä! Vaikka viralliset suositukset eivät asiaa puollakaan, minusta on ehdottoman suositeltavaa, ellei jopa välttämätöntä hemmotella makunystyröitään arkiaskareiden lomassa. Tämän sunnuntain ruoka (joo, kyllä: ruoka) on siis candy floss eli suoraan suomennettuna sokeroitu hammaslanka eli kummallisesti suomennettuna hattara. Tuo huvipuistojen kuningatar hemmottelee kielen päätä ja solahtaa pehmeästi nieluun kurkkutorven limakalvoa hellästi hyväillen. Tosikarppaajat ja vannoutuneet suolaisen ruoan ystävät (jollainen itsekin kyllä olen) vääntävät nyt kasvoilleen ällötysilmeen ja miettivät: "Hyi miten makeaa! Oi miten epäterrrveellistä!" Toki toki. En minäkään pidä hattaraa hyvänä osana päivittäistä, tai edes jokakuukautista saati puolivuotista ruokavaliota. Mutta ehkäpä silloin tällöin Tivolissa...

Tosiasiassa taisin maistaa hattaraa viimeksi kymmenvuotiaana Linnanmäellä. Katselin pikkuveljeni hattaransyöntiä käydessämme kevätlomalla Tivolissa ja rehellisesti sanottuna: ei se suurempia himoja kyllä herättänyt. Siinä jonottaessamme pikkuveli alkoi kysellä hattaran valmistuksesta ja sen ainesosista. Hämmästyin omaa tietämättömyyttäni. En minä tosiaankaan tiedä! Mitä hattara oikein on? Miten se tehdään ja mistä se on ylipäätään saanut alkunsa?

Hattara on vähäsokerisempi herkku, kuin voisi maalaisjärjellä kuvitella. Fiksuna tyttönä kerroin pikkuveljelleni hattaran olevan pelkkää sokeria, kunnes intouduin perehtymään aiheeseen tarkemmin. Hattarasta valtaosa (98%!) onkin pelkkää ilmaa, joka on höystetty reilulla ruokalusikallisella sokeria ja ripauksella elintarvikeväriä! That´s it eli siinä se!  Itse asiassa hattarassa on vähemmän sokeria kuin tölkillisessä limonadia ja suuresta koostaan huolimatta se sisältää vaivaiset 50 kaloria.

Hattara ei ole juuri muuttunut vuosien saatossa, vaikkakin joitain uusia väri- ja makuaineita on kehitetty. Varsinainen hattara juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, mutta jo ennen sitä sulatetusta sokerista valmistettiin koristeita esimerkiksi jälkiruokiin. Nykytietämyksen mukaan ensimmäisen hattarakoneen keksi kaksi Nashvillelaista makeistehtailijaa, William Morrison ja John C. Wharton vuonna 1897. Heidän keksimässään laitteessa sokeri kipattiin kuumalle levylle, jossa se suli muokattavaan muotoon. Levy pyöri niin nopeasti, että sen voima pakotti sulaneen sokerin tunkeutumaan pienten reikien läpi suurempaan astiaan. Laite sai virallisen patentin vuonna 1899 ja pääsi julkiseen käyttöön vuonna 1904 Saint Louisin mailmannäyttelyssä. Kone oli nimeltään Fairy floss -Keijun hammaslanka. (sananmukainen sanakirjasuomennos)

Hattaranvalmistuksessa sokeri kuumennetaan aluksi 165 asteeseen, jolloin se sulaa mössöksi ja tunkeutuu reikien läpi suurempaan kulhoon, josta jähmettyneet sokerisäikeet sitten pyöritetään tikun ympärille. Kotitekoista hattaraa voidaan valmistaa myös ilman hattarakonetta kastamalla haarukka sulatettuun sokeriin. Kun haarukka nostetaan kattilasta, sokerista muodostuu ohuita, hammaslankamaisia sokerisäikeitä. Sitten haarukkaa liikutellaan rivakasti edestakaisin öljytyn, nurin päin käännetyn kulhon yläpuolella ja siitä syntyvä massa voidaan pyörittää palloksi tai kierittää tikun ympärille.

Hifistelijäherkuttelijat voivat kokeilla valmistaa hattaransa vaikkapa intiaani- tai raakaruokosokerista ja värjätä pumpulimaisen palleroisensa luonnonväriaineilla. Niistä esimerkkeinä muun muassa kirvoista saatava punainen väriaine, joka E120-salanimelläkin tunnetaan, tomaateissa, verigreipissä ja ruusunmarjassa esiintyvä antioksidantti, lykopeeni (E160d), sekä muut karotenoidit, joista beta-, alfa-, gamma-karoteeni ja beta-kryptoksantiini muuttuvat elimistössä A-vitamiiniksi.

Hattarasta voi siis -hyvällä mielikuvituksella- saada aikaan jopa likimain, jotakuinkin, keskivertomaisen, kenties mahdollisesti jonkinlaisen superfoodia vastaavan terveyspommin! (Itsepetos on petoslajien aatelia)

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kymmenmetriset kakkosaivot

Eteenpäin! sanoi mummo lumessa. Sydän ja verenkiertosysteemiä käsittelevän postauksen jälkeen siirrymme sujuvasti ruoansulatusjärjestelmän syvyyksiin. Tähän alkuun lainaan Paula Heinosta, suolistoon perehtynyttä ravitsemusasiantuntijaa, joka sanoi Studio55-ohjelman haastattelussa: "Suolisto on ihmisen toiset aivot." Lause on ikivanha intialainen viisaus ja sen voi ymmärtää todeksi, kun perehtyy suoliston toimintaan, sen eri osiin ja niissä ilmenevien vikatilojen vaikutukseen koko elimistössä. Aivot ja suolisto toimivat yhdessä ja mikä tahansa ruoansulatuskanavan ongelma heijastuu suoraan pääkoppaan.

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Ruoansulatusjärjestelmä koostuu kahdesta pääryhmästä: 

1) Pääkanava: suu, nielu, kurkkutorvi, vatsalaukku, ohutsuoli, paksusuoli ja peräaukko.
2) Lisäelimet: hampaat, kieli, sylkirauhaset, maksa, lisämunuainen ja haima.*
* Kakkosryhmän elinten tehtävä on auttaa ruokaa hajoamaan, sulamaan ja imeytymään, mistä johtuen monet niistä erittävät ruoansulatusentsyymejä. (niistä lisää myöhemmin)

Ruoansulatustsydeemi ja sen osien tehtävät:

1) Ravinnonotto (Ingestion)

-Suussa ruoka pilkkoutuu mekaanisesti ja jatkaa matkaa nieluun
-Syljen amylaasi ja kielen lipaasientsyymit aloittavat tärkkelyksen kemiallisen pilkkomisen polysakkarideista pienemmiksi yksiköiksi
-Muutamia lääkkeitä lukuunottamatta suussa ei mikään imeydy
-Sylki suojelee nielun ja ruokatorven limakalvoa

2) Ravinnon kuljetus ruonsulatuskanavassa (Propulsion)

-Nielu koostuu kolmesta osasta: poskiontelot, suu ja kurkunpää.
-Nielu on ruoansulatuskanavan tulehdusherkin osa: ruoka menee helposti henkitorveen ja sieltä keuhkoihin ->tulehdus.
-Tiesitkö muuten tämän: syödessä ihminen lakkaa hengittämästä! ;)

-Kurkkutorvi on lihaksikas, n. 25 cm pitkä ja 2cm leveä pötkylä
-Kuljettaa nestemäiset ja kiinteät ruoat vatsalaukkuun
-Ei tykkää kylmästä, kuumasta, kemikaaleista, eikä hiertymistä ja hankauksesta
-Ylä- ja alapäässä on sulkijalihakset; kontrolloivat ruoan kulkusuuntaa. ->Jos alaläppä ei toimi, närästää.
-Lisähuomio: ruokatorven alaosan ja vatsalaukun yläosan kudokset eivät operoi sujuvasti keskenään, mistä johtuen ko. alue on herkkä tulehduksille (kurkkutorven ja vatsalaukun syövät yleisiä tällä alueella)
-Ruoan kulkujärjestelmä on erittäin hyvin kontrolloitu mekanismi ja oikea nopeus on tärkeää. Liian nopea aaltoliike-> Ripuli, Liian hidas aaltoliike-> Ummetus

3) Mekaaninen ruoansulatus 
(Mechanical digestion)

-Vatsalaukku on reilu 1 litran vetoinen pussukka, joka vastaanottaa kurkkutorvesta tulevan ruokamössön. 
-Erittää mahanestettä, joka pilkkoo ruoan ravintoaineiksi ja tekee siitä sulavaa
-Hapan mahaneste sisältää: vettä, entsyymejä (pepsiini-pilkkoo ruoan valkuaisaineita), suolahappoa (josta masun herkät limakalvot eivät tykkää), suoloja ja limaa

-Mahalaukun limakalvo neutralisoi suolahappoa, mutta liiallisissa määrin happo voi aiheuttaa mahahaavan
-Mahanesteen happamuus tuhoaa mahalaukkuun tulevia bakteereita ja mikro-organismeja -> mahalaukun ja ohutsuolen yläosan sisältö on suhteellisen steriiliä.
-Mahanesteen eritystä säätelevät mm. aivojen autonominen hermosto ja hormonit.
-Hormonit vaikuttavat sekä mahanesteen muodostumiseen, että mahalaukun liikkeisiin ja supistuksiin.
-Pientä imeytymistä tapahtuu jo masussa, muttei merkittävissä määrin
-Alkoholi, B12-vitamiini ja eräät rasvayhdisteet ovat poikkeus: imeytyvät suoraan masusta
-Mahalaukun sairauksissa yleensä syynä mahanesteen tai limakalvon muutokset
-Muita vatsalaukun aineita:
-Parietaaliset solut: HCI ja luontainen tekijä. Gastriini (tärkeä suolahapon muodostuksessa), sekä muun mussa somatostatiini ja histamiini.
-Nippelitietoa: Vesi pysyy masupussissa maksimissaan 4-6 tuntia.


4) Kemiallinen ruoansulatus ja imeytyminen (Chemical digestion and absorption)

-Ohutsuoli on ruoansulatuskanavan pisin osanen. N. 6-7 metriä, 2.5 cm leveä.
-Jaetaan kolmeen osaan: duodenum, jejunum ja ileum. = pohjukaissuoli, ohutsuolen keski- ja loppuosa
-Tärkein imeytymispaikka elimistössä; suurin osa tavarasta imeytyy jo ohutsuolen alkuosassa
-Ohutsuolen pinta-ala on n.200 neliömetriä ja sen pinta koostuu suolinukasta
-Ravintoaineet hajoavat entsyymien vaikutuksesta pienemmiksi molekyyleiksi:
hiilihydraatit->monosakkaridit, proteiinit->vapaat amino hapot, rasvat->vapaat rasvahapot ja monoglyseridit.
-Jos ravintoaineille ei ole käyttöä, ne palaavat maksaan ja muuttuvat alkuperäiseen muotoon varastoimista varten
-Kaikki mikä imeytyy, menee suoraan maksaan, josta tavara sortteerataan elimistön käyttöön
-Imeytymiseen vaaditaan: imeytymiseen tarvittavia soluja ja hiussuonia

-Syödessä ja juodessa ohutsuolen limakalvon solut kuolevat normaalin kuoleman, terveellä ihmisellä limakalvon solut jakaantuvat nopeasti paikatakseen kuolleet solut.
-Esim. syöpähoidoissa (kemoterapia) syöpäsolut tapetaan mekaanisesti, mutta samalla kuolevat myös solujen uudistumisen kannalta välttämättömät solut.-> Oireita ilmenee: anemia, oksentaminen, pahoinvointi
-Ohutsuolessa 4 eritettä:
-Lima (suojaa limakalvoa), ohutsuolineste (1-2 litraa/pv, pH 6.5-7.8), haimaneste, sappi(tulee maksasta)
-Ohutsuolen eri osissa on eri pH, mikä vaikuttaa ruoan sulamiseen


-Paksusuoli on 1.35m -1.5m pitkä suoli, joka kulkee ylöspäin kehon oikealta puolelta ja alas vasemmalta
-Oikealla puolella ruoka on nestemäistä ja vasemmalle puolelle mentäessä se muuttuu kiinteäksi
-Ummetus ja esim. paksusuolen syöpä esiintyvät siksi oikealla puolella
-Paksusuolen tehtävät: Veden imeyttäminen ja jätteenpoisto peräsuolen kautta
-Lisätehtävät: K ja B(mm B12)- vitamiinien tuotanto ja imeyttäminen, sekä normaalin flooran säilyttäminen
-Paksusuolen bakteerikanta on laaja; hyvät ja huonot bakteerit
-Antibioottikuuri tuhoaa sekä hyvät että huonot bakteerit->voi aiheuttaa ripulia.
-Aina (toistan: aina) otettava probiootteja tai esim. luonnonjogurttia kuurin jälkeen.

5) Ulostus (Defecation)

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Lisäelimet:

1) Maksa
-Kehon suurin rauhanen, painaa n.1.4 kg
-Sijaitsee pallean alla, vatsalihasten yläpuolella täysin kylkiluiden suojassa
-Koostuu kahdesta lohkosta: vasen- ja oikea lohko, joista oikea on suurempi ja jakautuu kahteen osaan
-Noin 25% sydämen pumppaamasta verestä menee maksan käyttöön!

Tehtävät:
1) säätelee verensokeria ja aminohappopitoisuutta
2) muuttaa rasvojen hajoamistuotteita elimistölle sopiviksi
=Säätelee, minkä verran rasvaa, sokeria ja proteiineja pääsee verenkiertoon
3) valmistaa sappihappoja
4) hajottaa hormoneja
5) varastoi glykogeenia (hiillihydraateista), verta, vitamiineja (D, B12,A,E,K), kuparia ja rautaa
6) tuhoaa verenkierron mukana tulevia bakteereja ja myrkkyjä. (detoksifikaatio)
+ 7) Sikiöllä maksa muodostaa verisoluja, aikuisella se toimii verivarastona

-Detoksifikaatio tapahtuu maksan solujen solulimakalvossa. Maksa erittää kyseisen aineen sappeen, josta se kulkeutuu ulosteen mukana ulos.
-Osa detoksifikaatiotuotteista myrkyllisiä: esim. alkoholin aineenvaihdunta tuottaa acetaldehydia (vaurioittaa mitokondrioita) ja hydrogeenia (edistää rasvan kerääntymistä elimistöön).
-D ja B12-vitamiinit maksan varastossa useita kuukausia, A jopa useita vuosia !

-Sokeriaineenvaihdunta:
-Kun sisään tulee liikaa energiaa, maksa varastoi glukoosit glykogeeniksi. -> glukoosista (kuten myös proteiineista) muodostuu tyydyttyneitä rasvahappoja ja triglyseridejä, joiden varasto on elimistössä suurensuuri.
-Matalan verenpaineen tilassa maksa vapauttaa varastoimaansa glykogeenia energiaksi ja korkean verenpaineen tilassa maksan hepatosyytit ottavat glukoosia verestä ja käyttävät sen em. tavoin:
->varastoivat sen glykogeeninä tai syntesoivat rasvoja varastointia varten, tuottavat kolesterolia.

-Rasva-aineenvaihdunta:
-Maksa kontrolloi rasvahappojen ja kolesterolin määrää verenkierrossa
-Hepatosiitit muuttavat liiat rasvahapot triglyserideiksi, jotka päätyvät varastoon: pieni määrä maksaan, loput LDL-lipoproteiinina rasvakudokseen
-Aliravitsemustilassa maksa tuottaa ketoaineita energiaksi ->ketogeneesi
-Liiallinen määrä ketoaineita verenkierrossa laskee veren pH-arvoa ja voi johtaa jopa kuolemaan

-Proteiiniaineenvaihdunta:
-Kaksi tärkeintä proteiinia, joita maksa tuottaa:
1) albumiini
2) verenhyytymistekijät. (blood clotting factors)
-Lisäksi tuottaa lipoproteiineja ja glykoproteiineja

-Albumiinit säätelevät plasman tilavuutta
-Lipoproteiinit kuljettavat rasva-aineita elimistössä. 
->Tärkein maksan tuottamista lipoproteiineista on VLDL (very low density lipoprotein), joka kuljettaa triglyseridejä maksasta muihin elimiin
-Maksa tuottaa myös vähän muita lipoproteiineja:
*LDL (low density lipoprotein) kuljettaa kolesteroliestereitä maksasta muualle elimistöön
*HDL (high density lipoprotein) kuljettaa kolesterolia elimistöstä maksaan
-Glykoproteiinit (joita maksa tuottaa) ovat mm: raudankuljetusproteiineja (haptoglobiini, transferriini ja hemopeksiini, hyytymistekijät protrombiini ja fibrinogeeni ja immuunijärjestelmään kuulumattomat alfa ja beta-globuliinit, jotka auttavat kolloidiosmoottisen paineen muodostumisessa ja toimivat kantajaproteiineina eri aineille.
-Maksa tuottaa noin 80% elimistön tarvitsemista aminohapoista (non-essential amino acids)
->20% (essential amino acids) on saatava ravinnosta.
-Liika proteiini rasittaa maksaa ja munuaisia. Proteiinisynteesissä maksaan syntyy sivutuotteena ammoniakkia ja maksa ja munuaiset joutuvat huuhtelemaan liiat pois. ->ylimääräinen rasitus.
-Maksa muuttaa ylimääräproteiinin glukoosiksi, koska glukoosille on aina tilaa rasvakudoksessa. ;)

Maksasairaudet:
-Mahdollisia komplikaatioita/oireita:
"Porttiverenpaineen nousu" (portal hypertention), vesivatsa, enkefalopatia, keltatauti

-Porttiverenpaineen nousu:
-Epätavallisen korkea paine ruoansulatuskanavan ja maksan välisissä verisuonissa. Johtuu esim. veritulpan tai tulehduksen aiheuttamasta verenkierron tukkeumasta.
->Pitkään jatkuessaan voi aiheuttaa kuoleman, yleisin oire verioksennus.
-30-60% kuolee vuoden sisällä.

-Vesivatsa:
-Vatsa turpoaa nestekertymän seurauksena. Vedensaanti muualle kehoon häiriintyy.
-Yleisin syy: maksakirroosi. 25% kuolee vuoden sisällä.

-Enkefalopatia:
-Maksaperäinen aivosairaus, keskushermoston häiriö.
-Maksan toimintahäiriö estää myrkkyjen poistumisen elimistöstä ja ne sekoittuvat aivojen välittäjäaineisiin tavoittaen myös aivot.
-Seuraukset (alussa): muistin heikentyminen, persoonallisuuden muutokset, univaikeudet
-Voi johtaa pitkittyneenä sekavuuteen, kohtauksiin ja koomaan.

-Keltatauti:
-Kellertävä iho, silmänvalkuaiset ja limakalvot
-Johtuu bilirubiinin ylimäärästä elimistössä (veren punasolujen hemoglobiinissa oleva hajoamistuote)
-Syynä hepatiitti=maksatulehdus. Voi olla viruksen, alkoholin, lääkeaineiden tai jonkun autoimmuunisairauden aiheuttama.
-Akuutissa maksatulehduksesta keltaisuus ilmaantuu nopeasti. Potilaalla muita oireita: väsymystä, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta.
-Keltaisuutta voi esiintyä myös monissa muissa sairauksissa, kuten eri syistä johtuvassa kirroosissa, maksasolusyövässä ja kolangiokarsinoomassa.

Yleisiä maksasairauksia: 
-Hepatiitit
-Maksakirroosi

Virushepatiitti = maksan tulehdustila.
-A hepatiitti: saatu epähygienisistä oloista veden tai ruoan välityksellä
-B ja C hepatiitit: saatu verikontaktin tai ruumiin eritteiden välityksellä

-Kaikki hepatiitit aiheuttavat samantyyppisiä oireita
-Alkaa oireettomana, muuttuu rajuksi: hepsotiitteja kohtaa vakava vamma tai kuolio, johtaa mahdollisesti maksan tuhoutumiseen ja koomaan.
-Hepasotiitit voivat joko toipua täysin, tai kehittyä fibroosiksi tai kirroosiksi. Tämä riippuu hepatiittityypistä.

Maksakirroosi:
-Tulehdussairaus, joka muuttaa maksan rakennetta ja toimintaa
-Merkittävin kuolinsyy USA:ssa
-Kehittyy hitaasti vuosien aikana, vakavuus riippuu aiheuttajasta
-Kirroosissa maksasoluja tuhoutuu ja tilalle kasvaa sidekudosta. Lopulta maksa kovettuu ja kutistuu.
-Riskitekijöitä: alkoholi, ylipaino, rasvainen ruokavalio, hepatiitit B ja C
-Huom hei! Laajan tutkimuksen mukaan kuppi kahvia päivässä alentaa sairastumisvaaraa 20 % ja neljä kupillista 80 %. Teenjuojilla vastaavaa vaikutusta ei ole havaittu ;)

Kaksi pääryhmää:

1) Alkoholikirroosi
* Johtuu alkoholin aiheuttamasta toksisesta reaktiosta maksassa.
Voi olla myös seurausta rasvamaksasta. Noin 90 % Suomessa esiintyvistä kirrooseista on alkoholiperäisiä.

2) "Sappikirroosi" (biliary cirrhosis)
Tulehdus alkaa sappitiehyistä, ei hepatosyyteista.
1. luokan kirroosi: johtuu autoimmuunisairaudesta, joka vaikuttaa sappitiehyihin.
2. luokan kirroosi: johtuu pitkittyneestä sappikivien tukkeumasta sappitiehyissä, tai kasvaimista.
-Aiheuttaa aikaista keltatautia
-Seurauksena: enkefalopatia, porrasverenpainetauti, maksan tuhoutuminen
-Elinajanodote. 5-10 vuotta oireiden ilmaantumisesta

2) Sappirakko

-10 cm pitkä rauhanen, kiinnittynyt maksaan
-Sappi erittyy maksasta sappirakkoon sapenjohtimia pitkin ja siirtyy sieltä ohutsuoleen sappitiehyitä pitkin
-Päätehtävät: Varastoi ja konsentroi maksan valmistaman sappinesteen ruokailujen välillä
-Sappi koostuu kolesterolista, sappisuoloista ja sappiväriaineista.
-Sappirakko tekee sappinesteestä konsentraation lisäämällä siihen vettä ja ioneja
-Sappeen kulkeutuvat myös maksan detoksifioimat myrkyt, joista bilirubiinidiglukuronihappo antaa ulosteelle sen ominaisvärin
-Yleisimmät ongelmat: tukkiutuminen tai tulehdus (seuraa tukkiutumisesta)
-Tukkiutuminen (obstruction) aiheutuu sappikivistä (gallstones)
->Cholelithiasis=sappikivet
-Kolesterolisappikivet yleisimpiä. Syinä mm: ylipaino, huono ruokavalio, lisämunuaisen tai haiman sairaudet
-Sappikivet muodostuvat sappinesteistä, jotka ovat merkittävä tekijä rasva-aineenvaihdunnassa
-Voivat esiintyä sappirakon sisällä tai juuttua johtimiin, jolloin sappineste ei pääse rakkoon ja sieltä ulos.
->Tulehdus
-Jumiutuneet sappikivet voivat johtaa sappikivitautiin: Cholecystitis
->Sappirakko täynnä sappikiviä, laajenee ja pullistuu, verenkierto heikkenee ->voi johtaa hapenpuutteeseen (iskemias) tai sappirakon kuolioon


3) Haima

-Vatsaontelossa sijaitseva ruoansulatusrauhane; avo- ja umpirauhanen
-Tuottaa insuliinia ja glukagonia
-Erittää ruoansulatusnesteitä. Haiman tiehyet kuljettavat haiman eritteet pohjukaissuoleen.
-Emäksisen haimanesteen natriumkarbonaatti neutralisoi happaman ruokamassan
-Haimasta erittyy vuorokaudessa noin 1.5 litraa haimanestettä
-Haimanesteen entsyymejä ovat amylaasi (pilkkoo tärkkelystä), trypsiini ja kymotrypsiini (pilkkovat valkuaisaineita), lipaasi (pilkkoo rasvoja) sekä fosfolipaasi (pilkkoo fosfolipidejä)
-Haiman alfasolut erittävät glukgonia ja beetasolut insuliinia. Deltasolut tuottavat somatostatiinia, joka on kasvuhormonia hillitsevä hormoni.
-Insuliini on varastohormoni, joka varastoi veressä kiertävän glukoosin ja päästää sen läpi solukalvoista. Lihas- ja maksasoluissa glukoosista syntyy glykogeenia.
-Insuliinin erityksen heikkeneminen tai loppuminen johtaa ykköstyypin diabetekseen (diabetes mellitus). -> glukoosia erittyy virtsaan, koska insuliinia ei ole tarpeeksi glukoosin varastoimiseksi.
-Insuliinin hyödyntämisen heikkeneminen johtaa insuliiniresistenssiin ja 2 tyypin diabetekseen

Haiman sairauksia:

-Kaikkein vaarallisimpia ruoansulatusjärjestelmän sairauksista
-Haimatulehdus, haimasyöpä, haiman pseydokysta

-Linkkejä muihin sairauksiin: alkoholismi, mahahaavat, trauma, hyperlipidemia
-Haimatulehdus voi olla akuutti tai krooninen

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Aloitan ja lopetan ltämän postauksen lainaamalla suolistoasiantuntija Paula Heinosta. Studio55:den haastattelussa hän luetteli suolistoystävällisiä ruokia ja toisaalta niitä ruoka-aineita, joita vatsaongelmaisen tulisi välttää. Närästyksestä kärsivän tulisi vältellä vatsan happamuutta nostavia ruokia ja juomia, kuten kahvia, limonadeja, liian rasvapitoisia tuotteita sekä maitoa. Heinonen suositteli erityisesti hapanmaitotuotteita, mutta sanoi maidon olevan itsessään oikea suoliston kiusaaja. Kaalit sopivat myös hänen mukaansa suolistolle erinomaisesti, sikäli mikäli tyypillä ei ole munuaisongelmia. Heinonen ylisti kaikkia kasviksia ja vihanneksia, eritoten parsakaalia ja tomaattia. Hedelmien kuninkaaksi hän nosti kotimaisen omenan.

Lisäksi hän suositteli syömään pähkinöitä ja siemeniä, joista poikkeuksena maapähkinät, joiden rasvahappokoostumus ei ole lainkaan niin edullinen kuin esimerkiksi cashew-, para-, saksan- ja pistaasipähkinöiden. Heinonen tiesi myös vihjata, että kurpitsansiemenet tekevät hyvää miesten eturauhaselle, samoin tomaatin lykopeeni. (josta olenkin kirjoittanut aiemmin). Viljatuotteet tulisi nauttia tietenkin täysjyvänä ja jokaisen antibioottikuurin jälkeen olisi ehdottoman tärkeää nauttia probioottivalmisteita suoliston bakteerikannan palauttamiseksi normaalitilaan. Lihatuotteista Heinonen suositteli kalaa, mikä ei tule tätä nykyä yllätyksenä yhdenkään asiantuntijan suust.

Täten jätän teidät hoivaamaan kymmenmetrisiä ruoansulatuskanavianne ja sulattelemaan kuulemaanne. Mukavaa vappua, kevättä ja soronoo seuraavaan kertaan!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Sydänystävällinen, vaan ei suurisydäminen

Nyt tulee tosiasiaa tuutin täydeltä! Heti alkuun pahoittelen yli-informatiivista aihetta, mutta minulla on syyni: Koeviikko lähestyy. Lukuprosessissa käytän blogiani raa´asti hyväksi ja julmasti vaivaan myös teitä lukijoita oksentamalla opiskelustressin ja opittavan materiaalin teidän niskaanne. Ensimmäiseksi nostan käsittelyyn sydän- ja verenkiertoelimistön, sen osat, toiminnan ja epätoiminnan. Viimeisessä kohdassa siirrytään siis patofysiologian puolelle, jossa mietitään verenkiertoelimistön sairauksien syntyjä syviä. Eikun sukellusmatkalle kohti verenkierron -parhaassa tapauksessa- vuolaana vellovaa koskea!

Sydän- ja verenkiertosysteemi voidaan jaka karkeasti neljään osa-alueeseen. Nämä ovat 1) sydänlihas, 2) valtimot, jotka kuljettavat verta poispäin sydämestä, 3) hiussuonet, jotka takaavat veressä kulkevien ravintoaineiden siirtymisen verenkierrosta solujen käyttöön ja ylijämäaineet soluista vereen ja 4) laskimot, jotka kuljettavat verta takaisin sydämeen. Valtimot kulkevat siis sydämestä poispäin kahteen suuntaan; keuhkoihin (vievät hiilidioksidiverta puhdistettavaksi) ja muualle elimistöön (hapekasta verta soluille). Laskimot puolestaan tulevat sydämeen kahdesta suunnasta; keuhkoista kera hapekkaan verilastin ja elimistöstä kera puhdistettavan hiilidioksidiveren. Tässäpä pintapuolinen syväluotaus systeemin rullauksesta:

1) Keuhkovaltimot kuljettavat hiilidioksidirikasta verta sydämen oikeasta lohkosta keuhkoihin puhdistettavaksi. Keuhkolaskimot palauttavat keuhkoissa hapekkaaksi muuttuneen veren sydämen vasempaan kammioon. 2) Vasurikammiosta veren matka jatkuu pitkin systeemisiä valtimoita (systemic arteries) ympäri elimistöä, jossa hiussuonten välityksellä tapahtuu hapen ja hiilidioksidin vaihtoa solujen kanssa. Solut luopuvat hiilidioksidista ja veri antaa niille vastineeksi puhdasta ilmaa ja ravintoineita. Systeemiset laskimot kuljettavat hiilidioksidiveren sydämen oikeaan kammioon, josta se siirtyy taas keuhkovaltimon kautta keuhkojen puhdistusoperaattoriin. Hapokas ja hiilidioksidinen veri jatkavat kiertoaan.

                                                               Teoria käytännössä


Sydän on koko sydän- ja verenkiertojärjestelmän alfa ja omega. Se on ontto lihaksikas elin, joka -usko tai älä- painaa vaivaisen margariinipaketin verran eli jotakuinkin 250-350 grammaa. Urheilijan sydän voi painaa enemmän. Nyrkkisääntönä on oma nyrkki: se vastaa sydämesi kokoa. Tässä välissä on hyvä huomauttaa eräästä seikasta, joka runollisessa kielessä kuulostaa varsin kauniilta ja tavoiteltavalta, mutta joka fysiologisessa mielessä viittaa hengenvaaraan. Kyseessä on ilmiö nimeltään suuri sydän. Ihminen, jonka fyysinen sydänlihas on suurentunut, voi toki omata oikein sydämellisen luonnon, mutta tyyppi kärsii todennäköisimmin sydämen toimintahäiriöstä.

Sydän, kuten edellä tuli ilmi jakautuu neljään kammioon: sillä on kaksi eteistilaa ja kaksi.. noh, kammiota. Sydämessä on lisäksi neljä läppää, jotka huolehtivat siitä, että veri virtailee oikeaan suuntaan. Näistä kaksi sijaitsee eteisten ja kammioiden välissä (eteis-kammioläpät) sekä kaksi kammioiden ja valtimoiden välissä (kammio-valtimoläpät). Läpät päästävät veren kammioista valtimoihin, mutta kun paine laskee kammioissa liian alhaiseksi ja veri alkaa virrata takaisinpäin, läpät sulkeutuvat. Sydämen verenkierron toimivuus riippuu verenpaineen muutoksista ja veri virtaa aina paineen nousun siviittämänä kohti matalamman paineen tilaa. Painemuutokset sydämen oikealla puolella ovat vain viidesosan siitä mitä ne ovat vasemmalla, vaikka kammiot pumppaavatkin saman määrän verta. Tästä johtuen verenpainemittarissa näkyvät lukemat kertovat vain systeemisen verenkierron paineet. Keuhkoverenkierron paine selviää jakamalla mittarin lukemat viidellä.


Sydän on äärimmäisen itsenäinen kaveri. Se pumppaa tahdostamme piittaamatta hyväksi katsomaansa päätepisteeseen saakka. Ja päätepiste ei aina tarkoita ihmiskehon fyysistä kuolemaa, ehei! Kropasta irrotettu sydän jatkaa sitkeästi pumppaamistaan 30-40 sykkeessä ja usko huviksesi: jopa pakastettuna! Itsenäisen pumppailunsa lisäksi sillä on ikioma verenkierto, jonka takaavat kruunua muistuttavat sepelvaltimot. Englanninkielinen nimitys, Coronary Circulation on saanut nimensä juuri kruunusta (*Coronarius, *Crown), jota sepelvaltimot etäisesti muistuttavat. Sydän näyttäisi kuitenkin olevan kovin suuruudenhullu elin, sillä se omistaa näitä kruunuja kaksin kappalein: on oikean- ja vasemmanpuoleinen sepelvaltimo! Nämä suonet laskevat noin 130 gallonia eli noin 590 litraa verta sydämen verenkiertoon joka ikinen päivä.

Sydän pumppaa pyöreästi 5 litraa verta minuutissa. Terveen sydämen lepopulssi kolahtaa 60-80 välimaastoon, mutta urheilijat tekevät poikkeuksen molemmissa tapauksissa. Urheilijan sydän pumppaa normaalia enemmän verta kerrallaan ja hyväkuntoinen sydän tavoittaa helposti ääripäälukemat niin lepo- kuin maksimisykkeen kohdalla. Ylikunto on kuitenkin riskialtis tila: jos bodarin syke ylittää satasen rajan, syke on laskettava pikimmiten. Muutoin sydän feilaa, koska liian korkeissa sykkeissä se ei saa tarvitsemaansa lepoa. Samaten, jos sydämen syke heiluu niinkin alhaalla kuin 30-40 tietämillä, on tyyppi saatava sairaalaan.

Huonovointinen sydän saattaa puolestaan kiihtyä täysteholle pienenkin rasituksen seurauksena ja heikossa hapessa olevan verenkiertoelimistön kyky vaihtaa hiilidioksidia hapeksi ja ravintoaineiksi heikentyy. Ruoansulatussysteemin ohella sydän- ja verenkiertoelimistö on yksi ihmiskehon merkittävimpiä systeemejä, josta on syytä pitää huolta kuin omasta lapsestaan. Valitettavan moni ei pidä ja seuraukset ovat nähtävillä.


Mikä tahansa sydän- ja verenkiertoelimistön osa voi altistua sairauksille. Sydämen eteisten sairaudet eivät ole suuri ongelma ja ne voidaan hoitaa helposti. Kammioiden sairaudet ovat aivan toinen juttu ja saattavat johtaa sydämen mekanismien pysyviin toimintamuutoksiin.

Kehitysmaissa hyvin yleinen ja meille varsin tuntematon ongelma on aukile (reikä) sydänkammioiden välisessä seinässä. Maalaisjärkikin kertoo, mitä kyseisessä tilassa tapahtuu: Vasemman kammion hiilidioksidipitoinen veri kulkeutuu kammion läpi oikealle puolelle ja päinvastoin sekoittaen sydämen happi-hiilidioksisi aineenvaihdunnan. Tämä muuttaa koko dynaamisen verenkierron toimintaa ja solujen kykyä käyttää ravintoaineita ja happea hyväkseen. Kehittyvissä maissa tämä tila on varsin yleinen juuri lapsilla, joilla myös seuraukset ovat kohtalokkaat. Lapset eivät kehity normaalisti, koska aivot eivät saa riittävästi happea. Opettajani antoi neuvon kehitysmaihin suuntaaville ravitsemusopiskelijoille: Jos näet lapsia ulkona leikkimässä ja huomaat jonkun heistä istahtavan välillä alas keskelle kenttää ja sitten jatkavan taas peliä, kyseisellä lapsella voi olla reikä sydämen kammioiden välissä. Lapsen täytyy tällöin istua ajoittain alas tai käydä makaamaan, jotta veri virtaisi aivoihin asti.

  
Nyt pääsemmekin kotoisempiin aiheisiin. Sepelvaltimotauti on kansansairaus, joka on levinnyt länsimaissa kuin musta rutto. Kaikki ovat varmasti tietoisia taudin syntymekanismeista. Verisuonten seinämät alkavat kalkkeutua ja kalkkeutuneisiin kohtiin kerääntyy rasvaa ja muita kuona-aineita, jotka ajan saatossa tukkivat suonet. Tähän väliin lisäisin kuitenkin huomion, jota en saa kirjoittaa kokeeseen, mutta mikä on pistänyt minut mietteliääksi. Antti Heikkilä nimittäin tiesi kertoa, ettei verisuonten seinämiin noin vaan keräänny yhtään mitään (miksi elimistö toimisi haitallisesti itseään vastaan?), vaan kalkkeutumien ja verisuonten ahtautuminen alkavat suonen seinämää kohdanneesta vauriosta. Vaurion voivat aiheuttaa muun muassa tupakointi, liian hiilihydraattipitoinen ruokavalio, transrasvat, lisäaineet ja muu kuona, joka ei elimistöön kuulu.

Koulussa sain kuitenkin tietää, että rasvan kertyminen suonten seinämiin alkaa jo 17-18-vuoden iässä jokaisella Irmalla ja Iivarilla ja jatkuu läpi koko elämän. Se, missä määrissä ja miten haitallisessa muodossa rasva kerääntyy, riippuu kuulemma sekä geeneistä, että elämäntavoista. Mene ja tiedä. Näin minun täytyy kuitenkin kirjoittaa koevastaukseen, muuten tulee miinuksia arvostelukirjaan.


Miehiä sepelvaltimotauti koettelee kovimmin, sillä estrogeeni suojaa naisten valtimoita vaihdevuosiin asti. Estrogeenilläkin on puolensa ja puolensa. Se suojaa valtimoita, mutta samalla häiritsee alaraajojen verisuonten läppien toimintaa. Kyseiset läpät estävät veren virtauksen väärään suuntaan. Kun läppien toiminta löystyy, seurauksena on veren virtaus tulosuuntaan erityisesti pitkän seisomisen seurauksena. Tämä on yksi tekijä suonikohjujen synnyssä. Toinen -masentavahko- nippelitieto tulee tässä: lampaalla on terveempi sydän kuin ihmisellä!

Tämän esitelmän jälkeen ymmärtänet toivottavasti sydämen hyvinvoinnin merkityksen kokonaisvaltaiseen terveyteen ja sen, miten ratkaiseva vaikutus omilla valinnoillamme on toimivan sydän- ja verenkiertosysteemin takaamiseksi. Jotta tekstini ei jäisi vain irtonaiseksi oppimateriaaliksi, haluan vielä loppuun muistuttaa sydänystävällisen ruokavalion perusteista: koko lista löytyy täältä. Simsalabim: Sydän voi hyvin tismalleen samalla ruokavaliolla kuin mieli, ruoansulatus ja koko systeemi jota ihmiskehoksi kutsutaan! Ei ole poppaskonsteja. On vain täysipainoinen, monipuolinen hyvinvointiruokavalio.

P.S. Miltä kuulostaa, jos tekisimme radikaalin tempun ja aloittaisimme sepelvaltimotaudittoman aikakauden syömällä sydämemme terveiksi? 


Medium-kokoisella <3:llä: Maria

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Palele pöpö!

Kevät, kuten vanhuuskaan ei tule yksin. Leskenlehtien, auringon ensisäteiden, luonnon tuoksun ja pururatajuoksun rinnalle ilmaantuu mitä kiukuttavimpia kevään ilmiöitä, joista koirankakat on yksi ja kevätflunssa toinen. Kyselinkin blogissani parhaita keinoja kevätflunssan nujertamiseen ja vastauksia kertyi likimain sata. 58 % vastaajista päihittää lenssun levolla ja lämpimillä ajatuksilla, 46 % uskoo superfoodien ja rohdosten parantavaan voimaan, 29 % harrastaa lievää masokismia yskimällä pöpöt pihalle suomatta ajatustakaan lääkkeille, 21 % eli reilu viides vastaajista lipittää Liptonia niin että pää ja posket punottaa, 8 % tyytyy helpoimpaan vaihtoehtoon eli reseptilääkkeisiin ja 3 % kiitää apteekin luontaistuotehyllylle. Sanoisinpa, että yllätyin vastausten jakautumisesta näin laajaan skaalaan. Mutta mikä on tämä viheliäinen virus, joka meitä riivaa eritoten vuodenaikojen taitekohdissa?

Flunssa on ylähengitysteihin iskevä tulehdussairaus, joka nuhakuumeenakin tunnetaan. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Me suomalaiset aikuiset sairastamme flunssan 1-5 ja lapset 5-10 kertaa vuodessa. Lentsu on yleisimmin rinovirus-nimisen pöpön aiheuttama tauti, mutta flunssan aiheuttavia viruksia tunnetaan yli 200. Vastoin yleistä käsitystä, kylmä ilma ei ole flunssan aiheuttaja, vaikkakin kylmä saattaa aktivoida elimistössä jo olemassa olevia viruksia, samoin kuiva ilma. Flunssaa pidetään ihmisten tavallisimpana tautina ja perusoireisto koostuu räästä, aivastelusta, köhästä, kuumeesta, äänen käheydestä, lihassäryistä, kurkkukivusta, päänsärystä ja poskionteloihin kohdistuvasta paineentunteesta. Rokotteita tai varsinaisia parannuslääkkeitä ei ole. Flunssa paranee ihan issekseen itse valitsemassaan ajassa.

Lentsu on tabu, johon ei kajota ja jonka uskotaan tulevan jos on tullakseen. Mutta tosiasiassa, nuhakuume on yhtä normaali elimistön tila kuin syöpä tai psoriasis. Ei siis ole. Nuhanenän elimistössä immuunipuolustus on pettänyt, tauti saanut otteen ja päässyt aiheuttamaan oireita. Missä vaiheessa erehdyimme pitämään kyseistä tilaa normaalina? Tilannehan on se, että jotain olennaista on jäänyt huomiotta ja jotain merkittävää puuttuu. Nostan nyt pöydälle kissan, jolla on ratkaiseva rooli immuunipuolustuksen toiminnassa ja flunssan ehkäisyssä. Kattini on nimeltään C-vitamiini. Miau.

C-vitamiini on päänäyttelijä immuunipuolustuksen suurella näyttämöllä. C-vitamiinisuositukset laahaavat jäljessä monien muiden vitamiini-hivenaine-suositusten tavoin ja nykyinen 75 mg/vrk lienee pahasti alakantissa. Suomalaisten C-vitamiininsaanti on keskimäärin riittävää, mutta saanti voisi olla parempikin. C on vesiliukoinen vitamiini, jota on saatava ravinnosta päivittäin, koska varastoja ei ole ja ylimääräinen tulee virtsan mukana ulos.

Parhaita luonnon lääkkeitä löytyy hyvinkin läheltä ja helposti. Ruusunmarja on ylivoimainen kuningatar huomattavan korkealla C-vitamiinipitoisuudellaan (1250 mg/100g). Paprika, nokkonen, parsa, lehtikaalit, tyrnit ja mustaherukat seuraavat ruusiksen kannoilla, samoin lukuisat muut hedelmät, marjat, ja kasvikset. Yksi tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä on paljon parjattu peruna.

Teimme taannoin laboratoritestin eri ruoka-aineiden C-vitamiinipitoisuuksista ja vitamiinin erittymisestä virtsaan. Britanniassa vallitsee todellinen perunalastu kulttuuri, joten otimme myös sipsit tutkimuksen alle. Kuinka ollakaan, pikkupussillinen sipsejä oli todellinen C-vitamiini pommi kaikesta prosessoinnista huolimatta! (tosin transrasva-suola-keitos kumonnee vitamiinin vaikutukset...) Vielä järkyttävämpiä löydöksiä teimme C-vitamiinipillerin suhteen: vitamiini ei imeytynyt pilleristä ollenkaan, vaan erittyi virtsaan kokonaisuudessaan ja samalla heikensi ravinnosta saatavan C-vitamiinin imeytymistä. Litra appelsiinimehua puolestaan nosti kehon C-vitamiinipitoisuuden taivaisiin, mutta sen erittyminen virtsaan oli hyvin vähäistä. Simppeli koulutesti siis osoitti, että pupunruokaa on syytä puputtaa!

Olen paraikaa neljättä päivää kovan flunssan kourissa. Vielä jokin aika sitten nautin ensisijaisesti lämmintä teetä kurkkukipuun ja köhään. Ihmettelin, mikä on, kun muutosta ei tapahdu. Pää tuntui painvalta ja pökkeröiseltä, kurkku yhtä kipeältä ja iho hikiseltä kaiken sen teenlipittämisen ja lämpöisten ajatusten ajattelun jälkeen. Sisälläni majaileva pieni vihreä mies kuitenkin vihjasi, että tarvitsisin jotain kylmää. Mitä mitä? Eihän sellainen käy päinsä! Kipeänä täytyy kääriytyä fleece-peiton alle höyryävän teekupin kanssa. Se on fakta, joka on totta, siksi että. Koska ja kun. Kuumaa juomaa sen olla pitää, right? Mutta minun ei auttanut vastustella sisältäni kumpuavaa koiran vainua, joka pakotti minut vetämään kumpparit jalkaan ja marssimaan jäätelöostoksille.

Tunsin itseni vähän hölmöläiseksi. Seisoin siinä kassalla litran vaniljakermajäätelöpaketin kanssa, enkä saanut sanaa suustani, koska yskitti ja niiskutti niin kovin. Yritin sanoa "hei." Kassatäti katsoi minua myötämielisesti. Rohkaistuin siinä sitten selittelemään ja kakaisin kurkkuani: "Alkoi tehdä mieli jotain kylmää, kun on kurkku kipeänä," kähisin kurkkuni pohjamudista. Odotin saavani osakseni kummeksuvan katseen tai vähintään paheksuvan silmien pyöräytyksen, mutta kuinka ollakaan, täti ymmärsi yskäni! Hän avautui omista kokemuksistaan: "Tyttäreni oli taannoin kovassa flunssassa ja kävimme lääkärillä. Siinä lähtiessämme lääkäri huikkasi perään: nyt mars jäätelökauppaan!" Kähisevä keskustelunalku venyikin pitkäksi rupatteluksi flunssan parannuskeinoista ja virheellisistä uskomuksista. Kurkkukipu ei teetä kaipaa!

Kylmä turruttaa kipua ja aiheuttaa verisuonissa saman supistumisefektin kuin esimerkiksi ihohuokosissa. Kylmä supistaa, lämpö laajentaa. Lämmin tee avaa toki kurkkua, mutta samalla avautuvat tiet tulehdukselle ja laajempi pelikenttä kivulle. Kylmä toimii ikään kuin kurkun puuduttajana, mikä ainakin itselläni tuntuu tehoavan erinomaisen hyvin. Kannatti kuunnella sisäisiä tuntemuksia, ne kun ovat harvinaisen usein enemmän oikeassa kuin oma tietoviisas pää.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Vielä se masennus iloksi muuttuu

Mielenterveysongelmat ovat yksi aikamme vitsauksista. Tutkimusten mukaan joka päivä viisi nuorta aikuista jää varhaiseläkkeelle mielenterveysongelmien takia. Luin jutun Suomen armeijan tilanteesta ja alokkaiden aktiivisuudesta: pääasialliset keskeyttämisen syyt ovat mielensairaudet, joiden perässä hyvänä kakkosena tulevat tuki- ja liikuntaelinsairaudet. 16-25-vuotiaiden nuorten mielenterveysongelmat tuplaantuivat vuosien 2009 ja 2010 välillä ja päihdeongelmat lisääntyivät vastaavasti yli 30 %. Luvut perustuvat 16–25-vuotiaiden nuorten kanssa työskentelevien nuorisotyöntekijöiden arvioihin.

Ihminen on fyysispsyykkinen kokonaisuus. Tätä mantraa olemme itse kukin saaneet kuulla niin median kuin lähipiirin ihmisten ja omalääkäreidemme suista. Mutta totuus ei pala edes juhannuskokossa. Mieli ja keho ovat yhtä. Ravitsemussuosituksissa, naistenlehdissä sun muissa ruoka-asioita ajavissa julkaisuissa puhutaan siitä, miten ruoka vaikuttaa kehon toimintaan ja miten eri ruoka-aineilla voidaan parantaa fyysistä jaksamista ja nostaa energiatasoa. Kehollisuuskouhotuksen keskellä unohtuu helposti ihmisen kokonaisvaltaisuus, se, että ravinto vaikuttaa suoraan myös psyyken toimintaan.

                                            Mielen häiriöt ja niihin vaikuttavat tekijät


Väitänkö siis, että mielenterveysongelmat ovat parannettavissa ruokavaliolla? Kyllä ja en. Kokemuksesta tiedän, että vajaa ja yksipuolinen ravinto aiheuttaa muutoksia aivotoiminnassa. Fysiologisesti tämä selittyy muutoksilla aivojen välittäjäaineissa, hormonitoiminnassa ja soluaineenvaihdunnassa, jotka kaikki vaativat riittävästi ravintoaineita, vitamiineja ja antioksidantteja toimiakseen täysteholla. Monet mielenterveyshäiriöt saattavat johtua täysin tai osittain väärästä ravitsemuksesta, mutta vielä tärkeämpää: huono ravitsemus ylläpitää mielenterveysongelmia ja päinvastoin. Täysipainoinen ravitsemus korjaa masentunutta, ahdistunutta, stressaantunutta ja jopa psykoottista mieltä. Moni psykiatrisen osaston potilas saa mielensä tasapainoon oikean ruokavalion ja terapian avulla ja jopa skitsofreniaan suotuisasti ja haitallisesti vaikuttavia ravintoaineita on löydetty. Amerikkalaisessa vankimielisairaalassa tehtiin kokeilu, jossa ruokalan koko tarjonta muutettiin vähähiilihydraattiseksi. Tulos oli selkeä: vankien aggressiivisuus väheni radikaalisti.

Serotoniini on yksi tunnetuimmista ja tutkituimmista hormoneista ja kuuluisa hyvää oloa tuottavista efekteistään.  Se on verihiutaleista vapautuva, verisuonia supistava kudoshormoni ja aivojen välittäjäaine. Serotoniini vaikuttaa mielialaan ja osittain myös unenlaatuun ja sen vajaus ilmenee alakulona, apatiana, masennuksena, kroonisena väsymyksenä ja psyykkisenä turtumisena. Oletko koskaan sanonut: "Mikään ei tunnu miltään." ? Minä olen. Liian usein ja aivan liian pitkään. Taisi korvien välissä olla tuolloin vakavanlaatuinen serotoniinivajaus.


Serotoniinin puutteen on todistettu aiheuttavan myös impulsiivista ja väkivaltaista käytöstä (koen tarpeelliseksi lisätä: minulla ei sellaista ilmennyt). Syynä lienee tunnottomuus ja henkinen paha olo, joiden tilalle on saatava keinotekoista täydennystä, kuka milläkin keinoin. Serotoniini on välttämätön hormoni psyykkisen tasapainon ja mielihyvän kannalta, muttei suinkaan ainoa tekijä mielenterveyden ylläpitämisessä. Myös vitamiinit, hivenaineet, muut ravintoaineet ja hormonit ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Alkoholinkäyttö ja tupakointi puolestaan aiheuttavat käänteisen efektin:  alkoholi kiihdyttää tryptofaania hajottavan entsyymin tuotantoa, jolloin serotoniinia ei vapaudu aivojen käyttöön. Tryptofaanin puutos saattaisi selittää baari-illan jälkeiset morkkikset ja aamuisen alakulon. Alkoholin liikakäyttö onkin tarinan aihe erikseen, mutta lyhyesti: aivosolujen toiminta hidastuu ja huomiokyky heikkenee. Kohtuukäytöstä on todettu olevan hyötyä, sillä lasi viiniä päivässä näyttää suojaavan hermosolujen rappeutumiselta, vilkastavan verenkiertoa, laajentavan verisuonia ja vilkastuttavan hormonitoimintaa.


Nikotiinin tiedetään lisäävän masentuneisuutta, koska tupakka vaikuttaa aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan. Parhaimmillaan rööki saattaa toki kohentaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta, mutta nikotiinin haitat kumoavat kuitenkin näennäiset edut kymmenen nolla. (Näennäisiä etuja: iäkkäille ihmisille tehdyissä ruumiinavauksissa on todettu, että tupakoitsijoiden aivoissa on vähemmän Alzheimerille altistavia muutoksia, koska nikotiini matkii asetyylikoliini-nimisen hermovälittäjäaineen toimintaa ja tehostaa muistia. Samoja vaikutuksia yritetään kiivaasti siirtää nikotiinilaastareihin, jotka eivät aiheuta tupakoinnin haittoja)

Masentaako? Ketuttaako (huomaa v-alkuisen verbin pehmennetty versio)? Hätä ei ole tämän, eikä tuonnäköinen, vaikka ojanpohjalla maatessa maailma tuntuukin potkivan päähän. Stop siihen paikkaan! Näen sinun suuntaavaan kulkusi salaiselle herkkukaapille, mielesi halajaa suklaata ja sokeri-rasva-keksejä jäätelöannoksen kera. En liene ihan kauhean väärässä? Masentunut mieli janoaa pikaista energiaa, koska hermokudos käyttää ensisijaisena energianlähteenä glukoosia. Aivot käyttävät osan sokerista, mutta ne tarvitsevat jatkuvaa sokeritäydennystä pitääkseen serotoniinitasot koholla. Muutoin iskee sokeripiikin pudotus, väsymys, masennus ja kaksinkertainen mieliteko. Suklaa ei ole synti, päinvastoin, mutta pysyviin tuloksiin ja parempaan vointiin pyrittäessä se ei myöskään ole autuaaksi tekevä ihmelääke.


Omilla ruokavalinnoilla on mahdollista vaikuttaa serotoniini-hormonin erittymiseen ja toimintatehoon elimistössä. Masentunut mieli himoitsee serotoniinia, jota tryptofaani-niminen aminohappo tuottaa. Ruoan mukana saatava trypofaani survoo itsensä läpi aivojen veriaivoesteestä ja vapauttaa serotoniinit pääkopan sisään. Tsadam! Siellähän pyörivät ja nostavat hymyn huulille! Näitä ihmiselle välttämättömiä aminohappoja saa muun muassa maitotuotteista, kananmunista ja soijasta. Serotoniinin vapauttamsien lisäksi tryptofaani toimii proteiinien rakennusaineena ja siitä muodostuu myös unenlaatuun vaikuttavaa pimeähormonia, melatoniinia sekä niasiinia.

Länsimaiden masennusepidemia saattaisi hyvinkin selittyä ruokavalion köyhtymisellä. Elintärkeitä Omega-3 rasvoja nautitaan huomattavasti niukemmin kuin ennen, kiitos keinorasvateollisuuden ja vielä pahempaa; vähärasvaisuusideologian.Omega kolmoset suojaavat solukalvoja, jotka ovat päävastuullisia toimijoita hermosolujen viestinvälitystehtävissä. Kolmosten on todistettu suojaavan kaikilta aivoihin vaikuttavilta sairauksilta, niin mielenterveys- kuin muistisairauksilta. Nämä kaksi sairauskategoriaa ovat nousseet merkittävimmiksi ryhmiksi kaikissa länsimaissa rasvapelottelun ja rasvojen muokkauksen seurauksena.

Rasvaisen kalan maissa sekä masennuksen, sydäntautien ja muiden kroonisten kansansairauksien esiintyminen on huomattavasti alhaisempaa kuin maissa, joissa kalankäyttö ravintona on vähäisempää. Pohjois-Savon kyselytutkimuksessa on myös selvitetty kalansyönnin ja masennuksen yhteyttä. Tulos oli simppeli: vähintään  2 kertaa viikossa kalaa popsivilla oli vähemmän masennusta kuin niillä, jotka söivät kalaa harvoin tai eivät koskaan. Omega kolmoset ovat todellakin avain sekä aivojen, että koko sydän- ja verisuonisysteemin hyvinvointiin.

What to do? Eli mitä tehdä ja mitä syödä? Minulla ei ole tarjota vallankumouksellisia ohjeita, jotka eivät olisi jo yleisesti tiedossa. Mutta toisinaan itse kukin kaipaa pientä muistinvirkistystä, etenkin jos muisti on hämärtynyt omega kolmosten puutoksen ja teollisesti tuotetun epäravinnon seurauksena. 

***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***

Pidä pääkopastasi huolta seuraavin keinoin:

* Nauti rasvaista kalaa vähintään kahtena päivänä viikossa (lohi, muikku, siika, silakka)

* Syö munia! Nykyisten tutkimusten mukaan kananmunia voi syödä miltei päivittäin, japanilaiseen tyyliin. Kananmuna sisältää mielettömät määrät eri vitamiineja ja mikroravintoaineita, eikä keltuaisen kolesterolilla ole vaikutusta elimistön kolesterolitasoihin.

* Käytä ruoanlaitossa voita, oliiviöljyä tai kookosrasvaa. Jätä hyllyyn margariinit, rypsiöljy, sekä kaikki muut keinotekoiset- ja kasvirasvat.

* Kokoa lautasillesi vihanneksia ja kasviksia kaikissa sateenkaaren väreissä ihan varje dag.

* Tarkista B-vitamiinin saantisi ja täydennä tarvittaessa purkista. B-vitamiinin lähteitä: täysjyvätuotteet, liha, maitotuotteet, kasvikset, maksa, pähkinät ja banaani.

Fakta: B-ryhmän vitamiinit - niasiini, riboflaviini, tiamiini, pantoteenihappo, biotiini, B-6, foolihappo ja B-12 vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin. Foolihapon, B6- ja B12-vitamiinin puute voi johtaa aivotoiminnan heikkenemiseen. Hermosto ja immuunisysteemi tarvitsevat B-vitamiineja muun muassa vastustaakseen stressin vaikutuksia.

* Tarkista D-vitamiinin ja C-vitamiinin saantisi. Kesä tulee, eli ei kun ulos aurinkoon ja kalaa grilliin kera kasvisten!

* Ota tarvittavat vitamiini- hivenainelisät, joilla on ratkaiseva rooli aivojen verenkierrossa ja ravintoaineiden hydyntämisessä ja joita emme useinkaan saa riittävästi nykyisestä tehotuotetusta ravinnosta.

* Jätä ruokavaliosta pois kaiki keinotekoisesti makeutetut kevyt- ja light-tuotteet. Keinotekoisten makeuttajien, kuten aspartaamin ja asesulfaani K:n on todettu vaikuttavan negatiivisesti aivojen välittäjäaineisiin. Myös fruktoosia ja glukoosi-siirappia sisältäviä tuotteita on syytä välttää.

* Nauti luomulihaa ja riistaa. Luonnollisesti kasvaneissa ja ruokituissa eläinperäisissä tuotteissa on kaikki ihmiselle välttämättömät aminohapot helposti hyödynnettävässä muodossa, sekä B-vitamiineja, joita ei kasvikunnasta saa. Amino hapot ovat keskushermoston (aivojen) ja selkäytimen tärkeimpiä neurotransmittereita eli välittäjäaineita.

Jätä hyllyyn lihat, joiden alkuperää ei tule selville, mutta myös osa, jotka ovat selvää pässinlihaa; esimerkkinä viljaporsas. Vilja ei ole porsaan ruokaa ja viljalla ruokitun porsaan (kuten soijalla ruokitun lehmän) lihassa omega 6 ja omega 3 -rasvat ovat epäedullisessa suhteessa tulehdusta aiheuttavien omega 6-rasvojen eduksi.

* Syö tomaattia! Tomsku ansaitsee erityismaininnan lykopeeni-nimisen karotenoidin ansiosta. Kyseisen väriaineen on todettu ennaltaehkäisevän useita syöpiä, dementiaa, Alzheimerin tautia ja muita aivoperäisiä sairauksia.

Yllättävää kyllä; tomaatti on ravintorikkaimmassa muodossa lisäaineettomassa, sokerittomassa tomaattimurskassa, sekä kuivattuina. (jos ostat kuivattuja, tarkista öljy. Jätä hyllyyn kasvisöljyissä lilluvat tomaatit)

* Pistele pähkinöitä ja sulattele siemeniä! Nuo pikkunatuset ova ensiarvoisia hyvien rasvojen ja vitamiinien lähteitä päivittäiseen käyttöön.

* Nauti lasi punaviiniä päivässä pitääksesi verisuonet elastisina ja veri virtaavana. Toistan: lasi päivässä.

* Tumppaa tupakka ja lähde liikkeelle!

* Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: aktivoi aivosi! Tee ristikoita, neulo, virkkaa, lue lehtiä ja kirjoja, sosialisoidu, kokkaa, tartu haasteisiin, tee muutoksia arjessa, relaa, mutta älä unohda kelaa! ;)


perjantai 13. huhtikuuta 2012

2000-luvun epidemia: ylialiravitsemus

Olen jo pitkään vastustanut ravintolisiä ja lisäravinteita ihan periaatesyistä. Maalaisjärkeä aktiivisesti hyödyntävänä ihmisenä uskoin vahvasti siihen, että perusterveellinen ja monipuolinen ruokavalio tarjoaisi elimistölle kaikki ravintoaineet ilman tarvetta tablettiboostaukselle. Perusterveellinen ruokavalio tarkoittaa minulle samaa kuin monelle teistä: kasviksia kaikissa sateenkaaren väreissä, rasvaista kalaa vähintään kahdesti viikossa, hyvälaatuista proteiinia, pähkinöitä, marjoja, täysrasvaisia maitotuotteita, hedelmiä silloin tällöin ja täysjyväviljatuotteita pienissä määrin. (En ole totaalikieltäytyjä vilja-asiassa ja taistelen ikuisesti ruisleivän joukoissa, vaikka se todettaisiin aspartaamin kaltaiseksi hermomyrkyksi)

Sinisilmäisesti olen halunnut uskoa, että simppeli perusruokavalio täyttää kaikki kehon ravitsemukselliset vaatimukset. Mutta aijai voivoi, miten väärässä olinkaan! Olen tullut tietämään, että kroppa vaatiikin paljon enemmän, suorastaan liikoja! Tai siis niin uumoksuin ensin, mutta tarkemmin asiaa ajateltuani jouduin myöntämään, että itse asiassa elimistölläni on varsin inhimilliset vaatimukset. Niiden täyttäminen nykyisen ravitsemusteollisuuden liukuhihnatuotteilla vaan sattuu olemaan aikamoinen missio, likimain samanmoinen haaste kuin Mount Everestin valloitus neliraajahalvaantuneelle.

Teollinen ruoan prosessointi, luonnotuotteiden puhdistus (=luonnollisten ravintoaineiden poistatus), fiksaaminen ja molekyylien uudelleen järjesteleminen eivät ole muuttaneet ainoastaan ruokien ulkomuotoa, väriä ja makua, vaan koko länsimaisen yhteiskunnan ruokakulttuuria ja kansanterveyttä. Siinä missä ennen syötiin voita ja kermaa, 100% luomuja kasviksia, raakamaitoa suoraan lehmän tissistä, vapaana laiduntaneen lehmän lihaa, onnellisten kanojen munia ja kaikin puolin alkuperäisen väristä, makuista ja hajuista ruokaa, nyt tämä kaikki on siirtynyt myrkyllisten aineiden listalle. Sen sijaan terveystuotteina mainostetaan transrasvaisia, lisäaineisia, valkoviljaisia ja kemikaalisia laboratoriotuotteita, joilla ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisten raaka-aineiden kanssa. Karjan kasvattajien, meijerin pyörittäjien ja pientilallisten sijaan kansan ruokinnasta vastaavat nykyään kemistit yhdessä ravitsemusteollisuuden ja lääketeollisuuden kihojen kanssa. Onko siis mikään ihme, että alkuperäiset, elimistön tarvitsemat ja luonnon tuottamat ravintoaineet jäävät vannoutuneimmaltakin terveysfriikiltä saamatta?

Jos haluaisi nauttia vain luonnollista ruokaa, välttyä elimistöä kuormittavilta epäravinteilta ja taata ravintoaineiden riittävän saannin, pitäisi kaiketi perustaa luomutila keskelle kaukaisinta erämaakorpea. Kaikki ravitsemustuotteet käsittävä omavaraistalous olisi kaiketi ainoa keino elää monipuolisella perusravinnolla ilman tarvetta lisäravinteille. Kovin harvalla on kuitenkaan mahdollisuutta tai kiinnostusta lihan, viljan, kasvisten ja maitotuotteiden tuottamiseen omin käsin omassa rauhassa muulta maailmalta piilossa. En minä ainakaan jaksaisi. Eikä juuri kiinnostaisi. Siksipä olenkin alkanut selvittää luontaistuotteiden ja ravinnelisien tarjontaa ja tarvetta nykyisen vajaaruokavalion täydentämiseksi.

Uusimmassa Voi hyvin -lehdessä (4/2012) oli kattava artikkeli lisäravinteista ja niiden suositeltavista päiväannoksista. Teollisen tuotantoprosessin aiheuttaman ravinneköyhyyden lisäksi ruoan laatua heikentävät ympäristön saasteet, mikä tekee puhtaan ruoan metsästyksen entistäkin haasteellisemmaksi. Siksipä monet asiantuntijat, Antti Heikkilä mukaan luettuna puhuvat lisäravinteiden puolesta. Tässäpä siis edellämainitusta lehdestä löytämäni lista suositeltavista ravinnelisistä. Olen täydentänyt listaa lisätiedoilla ja nippelifaktoilla, muun muassa kirjasta: Vitamiinit ja Kivennäisaineet; Pieni käytännön opas; Karen Sullivan.



Mitä vitamiini-kivennäisaine-tabuja tarttis siis napsia naamaan per päivä?

* Monivitamiini-hivenainevalmiste
* D-vitamiinilisä
- Ehkäisee muun muassa verisuonten kalkkeutumista. Tärkeä kalsiumin ja fosforin imeytymiselle, tukee immuunijärjestelmää, hampaita ja luustoa. Todettu jopa kalsiumia tärkeämmäksi luuston rakennusaineeksi.
* Ubikinoni
- Hyväksi sydämelle ja lihaksille, antaa energiaa. Välttämätön kolesterolilääkitystä käyttäville.
* Omega 3-rasvahappoja.
- Esim. kalaöljyn muodossa. Alentavat trigkyseridejä eli elimistöä hapettavia sikapahoja rasvoja ja LDL-kolesterolia
* C-vitamiinilisä
-Vastustuskykyä parantava antioksidantti. Nopeuttaa haavojen paranemista, lyhentää flunssan kestoa, pitää luut, hampaat ja sukuelimet terveinä. Luonnonlähteitä: ruusunmarja, mustaherukka, parsa, sitrushedelmät, tuoreet hedelmät ja kasvikset. Puutokset tavallisia.
* Magnesium
- Vahvistaa sydänlihasta ja valtimoiden sisäpintoja, korjaa soluja, tarvitaan hormonitoimintaan. Luonnonlähteitä: tumma riisi, soijapavut, pähkinät, oluthiiva, täysjyvä, palkokasvit.
* Berberiini = marjahappouute
- Alentaa ja korjaa sokeri- ja rasva-arvoja, vahvistaa sydänlihasta
* Karnosiisi
- Suojaa sydänlihasta

Lisäksi: Punariisiä voi kokeilla käyttää ruokien lisukkeena, erityisesti jos on perinnöllinen korkea kolesteroli: punariisi toimii nimittäin statiinien tavoin = luonnon oma statiini.


Antti Heikkilän päivittäinen lisäravinnelista seuraa aikalailla samaa kaavaa:
(Kirjasta: Hyvän olon keittokirja)

* 500mg C-vitamiinia aamuin illoin
* B-vitamiinikapseli, jossa kaikkia B-ryhmän vitamiineja
* 400mg E-vitamiinia
* Kalanmaksaöljyä (A ja D vitamiinit ja Omega 3-rasvat samassa paketissa)
* Joitakin mineraaleja, mm:
- seleeni, kalium, kalsium ja magsenium

Lisäksi: Ylimääräisenä antioksidanttina 200mg alflipoaattia

Kuulin taannoin brittiläisestä tutkimuksesta, jossa oli laskettu 700 kotitalouden jäsenten vitamiini- ja hivenainepitoisuudet. Jengi oli puutostautista kautta linjan! Tarvittavista vitamiineista ja mineraaleista uupui 80-90% kunkin henkilön kohdalla ja ne jäljelle jääneet pikkuhippuset olivat sellaisessa muodossa, josta elimistö ei kyennyt käyttämään niitä hyväkseen. Ravinneköyhä ruoka ja erityisesti kasvisperäiseen ravintoon perustuva ruokavalio häiritsee mikroravinteiden imeytymistä ja esimerkiksi soijan ja viljojen fylaattien on todettu estävän lukuisten mineraalien imeytymisen suolistosta. Ja eikös vaan juuri nämä olekin nykyisen dieettimme pääraaka-aineet sokerien ja transrasvojen ohella? Tattaraa tittaraa!

Joku käärii voittoja taskuunsa sillä aikaa kun epätietoiset kansalaiset repivät (konkreettisesti) hiuksia päistään (B6- ja B12-vitamiinien ja seleenin puutoksen oire), raapivat ihottumaisia hipiöitään verille (A- ja B-vitamiinin ja biotiinin puutoksen oire) ja kärsivät eriasteisista, selittämättömistä tulehduksista (A- ja B-vitamiinien, biotiinin, kalsiumin tai kaliumin puutos). Joku jossain tienaa sievoisia summia kansalaistenpetkutusbisneksellään ja hykertelee itsekseen: Typerykset, eivät tajua olevansa yli- ja aliravittuja samanaikaisesti! 

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Ihminen ja sika samassa veneessä

Ihmisellä ja sialla on likimain identtinen ruoansulatusjärjestelmä. Systeemi kulkee aina suusta peräsuoleen asti erinäisten välielinten kautta ja pääasiallinen ruoansulatus tapahtuu ohutsuolessa. Maksan, haiman, sappirakon ja suolten seinämissä olevien rauhasten erittämät ruuansulatusnesteet sisältävät monia entsyymejä, jotka pilkkovat suusta sisään ahdetut ravinteet molekyyleiksi. Mikroskooppisen pieniksi hajonneet ravintoaineet voivat näin imeytyä verenkiertoon ja kulkeutua ympäri elimistöä eri käyttötarkoituksiin. Sulamaton ruoka kulkeutuu paksusuoleen, jossa suolen omat bakteerit osallistuvat ravintoaineiden loppuhajotukseen, sikäli mikäli kokevat sen ylipäätään mahdolliseksi. Totaalisen sulamaton jäte pusertuu ulos tuttua reittiä pitkin -tai vaihtoehtoisesti tukkii suolen aiheuttaen ummetus-nimisen perinnereaktion. 

  

Ummetuksesta sainkin aasinsillan aiheeseen. Se on näet yksi lukuisista oireista, jonka vääränlainen (lue=nykyisenlainen) ruokavalio saa aikaan sekä eläimissä, että ihmisissä. Niin ikävä kuin kyseinen vaiva onkin, se lienee kuitenkin yksi helpoimmista epäruokavalion aiheuttamista komplikaatioista. Sekä possujen, että ihmisten nykydieetti näyttää noudattavan samoja lautasmalleja ja näin ollen myös seuraukset ovat samat: diabetesta, liikalihavuutta, sydän- ja verisuonitauteja, kroonista stressiä, käytöshäiriöitä, suolistosairauksia ja tulehduksia ympäri elimistöä. Mitä siis tarkoittaa nykyisenlainen epäruokavalio?

  
Lähdetään liikkeelle perusanatomiasta. Sika, kuten myös ihminen on kaikkiruokainen sekasyöjä. Ennen muinoin possut ja kanat saivat ruokalaariinsa omistajaperheeltä ylijääneitä ruoantähteitä, jotka pitivät suoliston ja kropan kondiksessa. Nykyään jätteiden syöttäminen on kiellettyä ja rehunsyöttö pakollista. Sekaruokavalioon sopeutuneet röhkijät pumpataan täyteen kasviöljyillä ryyditettyjä viljoja, jotka aiheuttavat monenlaisia vikatiloja kehon kaikissa järjestelmissä. Ylläolevat esimerkit ovat tismalleen samoja vikatiloja, joita myös ihmiset joutuvat kokemaan sokereihin ja viljoihin painottuvan ruokavalion seurauksena. Viljat eivät ole sian, eivätkä ihmisen luontaista ravintoa.

Kaikkiruokaiset toverit, sika ja ihminen tarvitsevat eläinproteiinia. Eläinproteiineissa, kuten lihassa, kalassa, maidossa ja munissa on kaikkia elimistölle välttämättömiä aminohappoja, kun taas kasviproteiinin lähteistä puuttuu aina yksi tai useampi ihmiselle välttämätön aminohappo. Eläinproteiinien aminohapot pystyvät yksin ylläpitämään elimistön proteiinituotantoa, mistä johtuen sitä kutsutaan hyvälaatuiseksi proteiiniksi. Possu, sus scrofa domestica ja ihminen, homo sapiens tarvitsevat kumpikin päivittäiset annokset eläinprotskua yhdistettynä monipuolisiin kasvissatseihin voidakseen hyvin ja terveesti.

Nykyinen jalostus ja ruokinta eivät ota huomioon eläinten fysiologisia tarpeita, vaan lihaa tuotetaan teollisesti liukuhihnatuotantona. Sioista kasvatetaan lihaisia läskikasoja ja tuloksiin pyritään niin nopeasti ja halvalla kuin suinkin. Tämä onnistuu geenimanipuloidulla kasviöljysoijalla ja viljoilla, jotka toimivat mainiosti sekä sian, että ihmisen turvottajana. Hiilihydraatti stimuloi  insuliinihormonin tuotantoa ja insuliini varastoi sokerit rasvaksi. Mitä enemmän syömme hiilihydraatteja, sitä enemmän rasvaa kerääntyy varastoon. Hiilihydraatit pitävät huolta siitä, että varastorasvaa ei voida käyttää energiaksi: niin kauan kun insuliinit ovat koholla, rasva ei pala. Vasta hiilihydraatteja vähentämällä insuliinitasot laskevat ja rasva alkaa palaa.

Kasviöljy-soija-vilja-yhdistelmä muuttaa oleellisesti eläimen (väännetään nyt rautalangasta: ja ihmisen) rasvakoostumusta haitalliseen suuntaan, sillä kyseinen setti lisää tulehdusta aiheuttavien omega 6-rasvojen pitoisuutta veressä. Koen tarpeelliseksi muistuttaa: sian saama tulehdus siirtyy sianlihasta ihmiseen (joka suurella todennäköisyydellä kärsii jo ennestään oman, vilja-kasvirasva-painotteisen ruokavalionsa aiheuttamista tulehduksista). Omega 6-rasvojen korkea pitoisuus on yksi pääsyy nykyiseen diabetesepidemiaan ja muihin kroonisiin sairauksiin.

Halpa ja hyvä on huijauskombinaatio, jossa ensimmäinen korostuu toisen kustannuksella. Laatutuotteen tunnistaa korkeammasta hinnasta, vaikka hinta ei aina olekaan laadun tae. Lihatiskillä on aina syytä kysyä pari valittua lisäkysymystä: "Mistä liha tulee? Mitä tälle possulle on syötetty?" Läpinäkyvin kaikista huijauksista on pari vuotta sitten markkinoille ilmestynyt viljaporsas. En ollut uskoa silmiäni, kun etiketti paljasti koko skenaarion: "Viljaporsas."

Toisin sanoen: Viljalla lihotettu tulehdusporsas, jonka saamat infektiot kumottiin antibiooteilla, jotka, hupsheijaa, tuhosivat myös sian suoliston hyvät bakteerit, mutta mikä seikka mitätöitiin teurastamalla possu välittömästi lääkitsemisen jälkeen, mistä johtuen antibioottijämät eivät ehtineet poistua possun elimistöstä, eikä uusia tulehduksia ehditty huomata ennen eläimen joutumista lihatehtaalle, sieltä vakuumimuovin sisään ja sieltä kuluttajan lautaselle. Nam nam. Halpaa ja hyvää. Ainakin teoriassa, ainakin bisnesmaailmassa.
  
"You are what you eat. But you are also what your food eats."

"Olet mitä syöt. Mutta olet myös sitä, mitä ruokasi syö."

torstai 5. huhtikuuta 2012

Food of the day: Coffee

Food of the day eli Päivän ruoka -juttusarjassa otamme tänään syyniin elintarvikkeiden kuninkaan. En ala suotta arvuutella tai heitellä hatusta A B C -vaihtoehtoja, koska oletan jokaisen tietävän, mikä ruoka-aine on kyseessä. Tuo jumalten, tai toisesta näkökulmasta katsottuna pirujen juoma on jäänyt minulta erehdyksessä tarkempaa huomiota vaille, vaikka se on yhteiskuntamme oravanhyrrää pyörittävä pääaines. Tai ehkä juuri siksi. Kahvin olemassaolo on nimittäin niin päivänselvä asia, ettei siitä muista edes tehdä arvoistansa numeroa. On siis korkea aika nostaa kaffe ansaitsemalleen korokkeelle!

Fiksu lukija huomaa edelliseen lauseeseen kätkeytyvän paljastuksen: Tämän tekstin näkökulma on 100 % kahvi-positiivinen ja kyllä; täysin puolueellinen. Minä puhun hyvän kahvin puolesta, marssin sen joukoissa huonoa epäkahvia ja kahvin haitoista valehtelevia asiantuntemattomia vastaan. Tee-ihmisten kanssa en lähde väittelyyn, koska he (te) ovat (olette) kova pala purtavaksi. Korkeasta hivenainepitoisuudestaan ja pitkän iän lupauksistaan huolimatta tee on suussani vain makeutettua vettä ja kahvi nujertaa nuo vesilitkut kuusi nolla niin ravinteikkuutensa kuin makunsakin puolesta. Ainiin, lupasin olla lähtemättä väittelylinjalle. Kantani tuli selväksi.

Mitä on siis tämä kiistelty musta neste, jonka voimalla aivot toimivat, kansakunnat heräävät horroksistaan ja opiskelijat painavat esseitä pikkutunneille asti? Vastaus lyhyesti: Kahvi on kahvipensaan pavuista uutettu kuuma juoma.

Pidemmin (istu alas ja nosta lasit silmille): Kahvi on teen ohella maailman suosituin juoma, joka saa alkunsa kahvipavuista. Kahvipensaassa on kahdenvärisiä marjoja; kypsiä punaisia ja raakoja vihreitä. Yhden marjan sisällä on kaksi kahvipapua. Kerätyt pavut paahdetaan kahvipaahtimoissa ja säilötään papuina, kunnes ne jauhetaan pakkaamista ja jälleenmyyntiä varten. Paahtoasteita on viisi; vaaleasta erittäin tummaan. Juuri paahtaminen antaa kahville sen ominaisen maun.

Kahvipapuset ovat täynnä vitamiineja, antioksidantteja, mineraaleja ja kofeiinia. Kofeiini on piristysaine, joka kiihdyttää keskushermoston toimintaa ja hidastaa adenosiini-nimisen, uneliaisuutta lisäävän välittäjäaineen toimintaa. Näin ollen kaffe piristää ja parantaa vireystasoa ja keskittymiskykyä. Kahvin sisältämät kummallisuudet, kuten fenolihapot ja diterpeenit puolestaan ehkäisevät diabetesta, maksasyöpää ja maksakirroosia. Onkin tutkittu, että kahvinjuojilla näitä sairauksia ilmenee vähemmän kuin kahvia juomattomilla kanssasisarilla. (veljistä puhumattakaan)

Kahvia on suotta parjattu kautta aikain ja mututietoviisaat yhdistävät kahvin lukuisiin sairauksiin. Lukuisat tutkimukset kuitenkin paljastavat, että kahvi on merkittävin antioksidanttien lähde useissa maissa, muun muassa USA:ssa ja Norjassa. (Tämä tosin kertonee jotain myös nykyajan ruokavalion antioksidanttipitoisuuksista, köh). Yhtä kaikki, kahvin on todettu olevan jopa tehokkaampi antioksidantti kuin vihreän teen. Antioksidantit ovat superaineita, jotka estävät ravintoaineita hapettumasta elimistössä. Kahvin ohella hyviä antioksidantin lähteitä ovat C-vitamiini- (askorbiinihappo), E-vitamiini- (tokoferoli), seleeni- ja retinoli (A-vitamiinin esiaste) -pitoiset ruoat.

Kahvin on todettu estävän elimistön tulehdustiloja, sekä vähentävän syövän ja sydäntautien riskiä. Kofeiinin vaikutusta verenpaineeseen ei ole voitu näyttää toteen. Kyseessä on tabu, johon ei uskalleta kajota. Testit on tehty usein kofeiinipohjaisilla virvoitusjuomilla tai kahvinkaltaisilla sekalitkuilla, jotka on prosessoitu kauas alkuperäisestä luonnontuotteesta. Virvoitusjuomiin lisätty kofeiini nostaa verenpainetta, kahvin kofeiini ei. Yksittäisten luonnoaineiden eriyttäminen niiden luonnollisista yhteyksistä johtaa herkästi kyseisten aineiden muuttumiseen myrkyiksi, mistä seuraa hyvinkin vääristyneitä ja harhaanjohtavia tutkimustuloksia. Näin on käynyt kofeiinin kanssa.
 
Kahvin juuret ovat syvällä ihmiskunnan historiassa. Ensimmäiset arkeologiset löydökset kahvipapujen käytöstä ulottuvat 4000 vuoden taakse, mutta varsinainen kahvipapukauppa alkoi ilmeisimmin noin 900 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kahvipapuja syötiin aluksi muun muassa Etiopiassa ja Länsi-Afrikassa noin vuonna 575, tosin eri muodossa kuin tänä päivänä. Ensimmäiset merkit papujen paahtamisesta ovat peräisin 500-luvun Afrikasta, jossa heimolaiset heittivät kahvipapuja nuotioon ja poimivat ne hiilloksen seasta syötäväksi (ei ollut turhan tarkkaa). Heimojen naiset hienonsivat kahvimarjat ja sekoittivat ne eläinten rasvaan, mistä muodostui paksu tahna. Siitä muotoiltiin tahmapalloja, joista soturit saivat kofeiinienergiaa taisteluihin. Legendat myös kertovat tuon ajan lampaista, jotka olivat erityisen virkeitä ja valppaita mutusteltuaan kahvimarjoja laitumillaan. Nykyään moinen kiellettäisiin varmaankin eläinsuojelulaissa.

Vuoden 1000 tienoilla etiopialaiset valmistivat kahvipavuista viinintapaista juomaa liottamalla kuivattuja kahvipapuja veteen. Papuja ei paahdettu, vaan raakileiden annettiin liueta veteen, kunnes seos muuttui alkoholipitoiseksi juomaksi kahvipapujen korkean sokeripitoisuuden ansiosta. Samoihin aikoihin arabialaiset alkoivat valmistaa kahvipavuista nykyisenkaltaista kuumaa kahvijuomaa. Arabit ovat siis modernin kahvin esi-isiä. Kahvittelu oli yleistä arabiväestön keskuudessa jo 1400-luvulla. Tyypillisin tapa osoittaa kunnioitusta vieraille oli tarjota näille kahvia. Tuohon aikaan jumalaiseen juomaan liittyi paljon mystiikkaa ja legendoja ja kahviresepti olikin hartaasti vaalittu salaisuus.

Jemenin tiedetään olleen kahvin ensisijainen tuottaja vuosisatojen ajan. Kahvi rantautui Eurooppaan 1500-luvulla, jolloin Venetsian satamakauppiaat alkoivat myydä mausteiden, yleishyödykkeiden ja limonadien ohella tätä harvinaista kuumaa juomaa. Maailman ensimmäinen kahvila perustettiin Istanbuliin vuonna 1554. Kahvin suosio lähti kasvuun Euroopassa 1600-luvulla samaa tahtia tupakoinnin yleistymisen kanssa.

Euroopan ensimmäinen kahvila perustettiin Oxfordiin (UK) vuonna 1637 ja seuraava Lontooseen vuonna 1652. Amerikan ensimmäinen kahviviljelmä perustettiin Brasiliaan vuonna 1727 ja sen toiminta perustui orjatyövoimaan aina 1800-luvulle asti.

Brasilia johti kahvin maailmanmarkkinoita 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, minkä jälkeen muun muassa Kolumbia, Guatemala ja Indonesia seurasivat perässä. Nykyään suurimpia kahvintuottajamaita ovat Brasilia, Vietnam, Indonesia, Kolumbia ja Intia.

Vaan ketkä ovat maailman mahtavimpia kahvinlipittäjiä? Tattaraa! Oikea vastaus: Erään Pohjois-Euroopassa sijaitsevan, kylmän ja kolean, masentavan hiljaisen, järvisen, metsäisen, maailmasta eristyneen, entisen maanviljelysyhteiskunnan jurot, mutta supersisukkaat kansalaiset. Suomalaisen haba on silkkaa rukiita ja kofeiinia! Kaffenkulutus meikäläisten keskuudessa vaihtelee nimittäin 9-10 kilon välillä per vuosi kun taas muualla Euroopassa (Skandinaviaa lukuunottamatta) kulutus on 5-6 kilon luokkaa vuositasolla.

Mitä me sitten juomme? Suomessa myytävästä kahvista 97 % on vaaleapaahtoista ja loput tummapaahtoisia ja erikoiskahveja. Olemme mieltyneet hyvinpaahdettuun vaaleaan haaleaan kaffeen toisin kuin muun Euroopan väki. Erikoiskahvit, kuten Latet, Cappucinot ja tuplaespressot alkavat tehdä hitaasti tuloaan ja kysyntä kasvaa etenkin suurkaupungeissa. Ollaan olevinaan niin maailmankansalaisia, että a vot! Kahvin happamuus vähenee paahdettaessa, joten tummapaahtoiset nostavat hitaammin elimistön happamuutta ja aiheuttavat vähemmän esimerkiksi närästysoireita. Meillä tupataan juomaan vaaleaa paahtoa ja refluksitauti on kovin yleinen vaiva. Pitäisiköhän totuttaa suu tummempaan paahtoon eteläeurooppalaiseen tapaan?

Mene ja tiedä, mutta kahvi on tabu, johon ei tässä maassa sovi kajota. Kahvin juojan ei tarvitse häpeillä tottumustaan, muuttaa tapojaan, keksiä parempia vaihtoehtoja päiväkahvijuomaksi tai ottaa kuuleviin korviinsa besserwissereiden parempaa tietoa kyseisen aineen haitoista. Jos joku sattuukin väläyttämään humpuukitietoa sumpin vaarallisuudesta (kuten, että kirjailija Honore´de Balzac (1799-1850) olisi kuollut kahvin väärinkäyttöön), hätä ei ole kädessä: kahvinrakastaja on aina valmis vastaiskuun!

Kahvin terveellisyydestä löytyy painavaa faktaa Internetin stratosfääristä ja uusia tutkimustuloksia julkaistaan kiihtyvään tahtiin niin, että vastapuolen esittämät virheargumentit kumoutuvat sen sileän tien. Minä en usko kahvivastaisia argumentteja, syystä että; minä en kuunaan suostuisi luopumaan päivittäisestä kupillisestani. Valitsen mielenrauhan ja makunautinnon tiedontuskan sijaan.

Hear no evil, speak no evil, see no evil. = Evil doesn´t exist.