tiistai 5. helmikuuta 2013

Kadunmiesten kiitos

Suurkiitos Minna Viitasaarelle lämpimästä lähetyksestä! Kaksi vihreäraidallista pipoa ja pitkä vaaleanpunasininen kaulahuivi ovat päätyneet uusille omistajilleen. Alla olevan kuvan vaatekappaleet ovat nyt käytössä Bournemouthin katujen miehillä, jotka kiittivät syvään ja joiden puolesta kiitän minä. Ootte arjen sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan, sankareita elämän, ihan jokainen...


1) Kelvin/ Kaulaliina: Annoin kaulaliinan Big Issue -lehteä keskusaukiolla kaupittelevalle nuorelle miehelle. Hänellä oli kaula ja pää paljaana, samoin kädet. Hän kiitti minua moneen kertaan silmiin katsoen ja sanoi: Tämä auttaa paljon. Kelvin on 27-vuotias ja ollut kadulla nuoresta pojasta asti. Vanhemmat hylkäsivät hänet lapsena, mistä lähtien hän on asunut vuoroin kadulla, vuoroin majataloissa maksua vastaan. Hän kertoi juuri tienanneensa muutaman yön kodittomien majassa Big Issue lehteä myymällä. Yksi yö kustantaa 3.80 puntaa (n.4 euroa), mutta petipaikan saaminen riippuu tilasta ja tulijoiden määrästä. "Joskus kaikki eivät mahdu sisään, vaikka olisikin saanut tarpeeksi rahaa kasaa," Kelvin kertoi. Hän totesi vaivihkaa haaveilevansa tavallisesta elämästä, muttei enää usko sen olevan mahdollista. "Jos haluan normaalin työn, pitää olla asunto. Ja jotta saisi asunnon, pitää olla normaali työ." Kehä on noidan, pyörä oravan. Siksi Kelvin ja tuhannet kaltaisensa elävät Britannian kaduilla, maassa, jossa kaikki on näennäisesti hyvin ja ihmisillä hyvä tahto.

2) Jon/Pipo: Jon istui KFC -nimisen pikaruokapaikan kulmalla aivan kotiani vastapäätä. Hän värjötteli takkinsa sisällä vierellään nuhjuinen kassi ja nuhjuisessa kassissa koko sitäkin nuhjuisempi omaisuutensa. Taivaalta satoi märkää jotain, minun oli kylmä ja saatoin vain kuvitella, millaista oli viettää yö siinä, märässä maassa, märissä, likaisissa vaatteissa vailla tietoa huomisesta, tulevasta, seuraavasta ruoasta, nukkumapaikasta, ohikulkijan nakkaamasta almusta kenties. Kelvinin tavoin Jon on elänyt kaduilla teinistä asti ja kertoi yrittävänsä  päästä majapaikkaan yöksi aika ajoin. Harmi vaan, että kerjääminen on Britannian laissa kielletty ja harva jakelee puntiaan kadun miehille, jotka ovat ennemminkin yhteiskunnallinen riesa kuin niin kutsutun hyvinvointiyhteiskunnan surullinen lieveilmiö. 26-vuotias Jon kiitti piposta ja laittoi sen lippalakkinsa alle päätä lämmittämään. Näen Jonia silloin tällöin samaisella kulmalla ja suomalaisin sormin neulottu pipo on hänellä aina päässään.

3) Joe/Pipo: Joe istui kävelykadun laidalla, kerrostalon seinässä olevassa ovisyvennyksessä. 57-vuotias, lämminkatseinen kadunmies aneli kolikoita ohikulkijoilta vaatimattomaan tapaan ja ilahtui kovasti, kun lähestyin häntä tuomiseni kanssa. Joella oli paksut kiharat hiukset ja epäröin, mahtuisiko pipo tuon valtavan pehkon päälle. Hän kiitteli kovasti, kiskoi pipon pörröpäähänsä ja näytti peukaloa hymyillen. Joe ei joko kuullut tai ymmärtänyt, kun kysyin hänen elämästään kadulla, joten en jäänyt tivaamaan enempää. Hän oli onnellinen piposta, joka peitti paljaan pään ja toi kenties hetken lämpöä koleaan katuarkielämään.

***  ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***   ***  ***   ***  ***   ***   ***  ***   ***

Se, minkä olen huomannut vaatteita kadun miehille jakaessani ja muutenkin täällä pitkin poikin kulkiessani: Tärkeämpää kuin kolikot, avustukset, tavara- tai mikään maailman materia on itse ihmiskontakti. Katse silmiin, lämmin käsi, hymy, kysymys: Mitä sinulle kuuluu? Kuka olet ja kuinka voit? Sellaista kyselyä, utelua ja urkkimista, suoraa tuijotusta, naamaan toljotusta ja henkilökohtaisten turvareviirien rikkomista soisi kernaasti harjoitettavan enemmänkin aivan kaikkialla, siellä minne katse yltää. Ja käsi.

Laita käsi käteen, ollaan hiljaa. Pyydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle..

Otan ilomielin edelleen vastaan vaatelähetyksiä ja laitan tuotteet jakoon apua tarvitseville. Vaate on sekä lämmike, että väline ihmisen kohtaamiseen.Sen avulla särjetään tabu, murretaan muuri, rikotaan raja, tehdään selväksi, että tässä ollaan yhtä ja samaa.

                                                   Ei ole suurempaa lukua kuin yksi.